Tänään oli huikee ilma. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja n. 8 astetta pakkasta. Ulkoiltiin ja otin samalla kuvia Roosasta ja Rockysta. Tuo ulkoilu kylläkin päättyi ikävästi. Menin käymään pihalta sisälle ja Roosa kyllä mun perässä sisälle, mutta Rocky jäi pihalle. Muutaman minuutin kuluttua lähdin huutelemaan Rokkijätkää sisälle, mutta se pahin painajainen oli käynytkin toteen. Rocky meni peltoa pitkin välillä rämpien ja upoten lumeen. Varmaan jäniksen jäljellä oltiin. Äijältä oli kuulo mennyt kokonaan, mitään karjumista ja maanittelua ei otettu kuuleviin korviinkaan. Koirakin hävisi näkyvistä. Etsimään lähdettiin, osa kävellen ja minä autolla. Itse kaarroin lähitienoolla sitten yhdelle tielle ja menin yhden talon pihaan ja aloin talon emännälle kertomaan, että koira on karannut. Mitä tapahtuukan sillä hetkellä. Rocky juoksi metsästä häntä heiluen suoraan minun syliini. Itkuhan siinä multa pääsi ja voi sitä helpotuksen ja riemun tunnetta. Olin jo aiemminkin itkenyt ja autoa ajanut ja etsinyt ja ollut ihan varma, että Rocky juoksee jollekin tielle ja varmaankin sille isommalle tielle ja jää auton alle. Ja se aika eli n. 1.5 tuntia, minkä ajan Rocky oli karkuteillä, sinä aikana olisi voinut tapahtua mitä tahansa. No, kaikki päättyi onnellisesti ja meidän oma rakas Rocky on kotona.

Tähän karkaamiseen liittyen tämän kamalan lumitalven johdosta on meidän aidanvierukset kokonaan siis aivan koko aita tällä viikolla kierretty ja lapion kanssa kaivettu syvät voisko sanoaa vallihaudat, että koirat eivät pääsisi karkaamaan. Mutta mitä tekee tämä meidän Houdini, kuten Rockya välillä kutsun, hyppää aidan yli, hänellä on muuten tosi korkeet ponkkarit eli huikee ponnistusvoima.Tänään sitten iltapäivällä Mikko ja Matti korottivat n. 50 cm koko matkaltaan tätä aitaa. Katotaan nyt miten nuo koirat pysyvät tämän jälkeen pihalla.

Seuraavaksi kuvia. Ensiksi yksi kuva Tanskasta Sweetjumper'sin kennelistä. Kuvassa kaksi niistä neljästä suloisesta pikkuparsonista, jotka syntyivät 3 viikkoa sitten. Tämä kuva otettu pennuista 2 viikon ikäisinä.

Etsimme edelleen Annen kanssa harrastavaa ja yhteistyökykyistä sijoituskotia pikkuiselle.

Kuva Annette Lauritzen

Sitten tämänpäiväisiä ulkoilukuvia

 

 

 

 

 

 

Sitten pakko laittaa tämä ihana kuva Ministä. Kuva Jaana Lappalainen

 

Vanillan mammakuvia tulee blogiin ensi viikolla.

Vanillan odotusaika etenee normaaliin tapaan ja massu kasvaa. Pentulaatikon pesen ja ensi viikolla ja vien sen sitten Vanillan kotiin, että  tuleva mamma saa alkaa totuttelemaan siihen.