1316509.jpg1316510.jpg
1316514.jpg
Mietin
toissa iltana omien parsoneiden ulkonäön täydellisyyttä ja epätäydellisyyttä, kun verrataan koirien ulkonäköä rotumääritelmään. Erityisesti tämän pohdinnan sai aikaan meidän ihana oma jurrikka Jerry. Jerry osaa olla luonteeltaan hieman itsepäinen ja myöskin hieman varautunut, mutta omia ihmisiä kohtaan hänen rakkautensa on vankkumaton ja palvova.  Ulkonäköseikat ovat hänen kohdallaan hyvin ajatuksia herättävät, ainakin kun niitä vertaa rotumääritelmään. Ensiksi rotumääritelmän mainitsemat seikat, jotka Jerryssä ovat juuri täydellisesti kohdallaan.
KORVAT; paksut, pään myötäiset, väritys = MAAILMAN IHANIN PUNARUSKEA-MUSTA+TOISESSA KORVASSA TIPPA VALKOISTA. Joku tähän varmaan ennättää ajattelemaan, ovatko liian suuret, meneekö alemmaksi kuin silmäkulmaan. Korvat ovat siis täydelliset, siihen ei kellään ole nokan koputtamista.  Vielä lisäpointtina se, että korvia  silittäessä  ne ovat  aivan sametinpehmeät, siis aivan samettia.
VÄRI;  Se on täydellisesti rotumääritelmän mukainen, väritys on pään alueella ja hännäntyvessä. Tästä hännäntyvestä otin kuvat ja kuten kaikki huomaavat, niin se on aivan täydellinen. Väri on ihan symmetrisesti hännäntyvessä, ei siis keiku puolelle eikä toiselle. TÄYDELLISTÄ !
Häntä on siis upea ja se karva (voi kun saisinkin Roosalle joskus samanlaisen hännän nyppimällä), tämä on siis niin luonnonkomee ettei varmaan ole kenelläkään toisella.
Muutenkin turkki on kuten pitääkin. Sileäkarvaisella, kuten kuuluukin, karhea, tiheä ja irtonainen.
Siis tämähän alkaa kuulostaa täydelliseltä parsonilta.  No, en kerro  enempää kovin monisanaisesti, mutta varmaan ihan täydellistä koiraa ei ole kenelläkään. Jerryn näyttelyura ei edes kerinnyt alkaakaan, koska säkäkorkeus on 40 cm ja hänellä on synnynnäinen high toe molemmissa etutassuissa. Kennelliitosta kyllä sanottiin high toesta kontra näyttelyt, että voi kokeilla, voi olla että tuomari ei siihen kiinnitä huomiota tai sitten hylkää. Mutta ehkä tassujuttu yhdistettynä tuohon säkään sai luopumaan kehien kiertämisestä hänen kanssaan. Jerryllä on sitten muita harrastuksia, hän on metsästyskoira. Tarkoittaa sitä, että hakee aika näppärästi vesilinnut syyskesällä mökillä. Tietenkin muutenkin on metsällä mukana erämaassa rajan pinnassa. Mejä on toinen harrastus, joka syksyllä aloitettiin ja lumien sulettua jatketaan Jerryn sekä tietysti Roosan kanssa sitä (Rocky pääsee myös aloittamaan tämän harrastuksen). Ovat tosi tarkkavainuista porukkaa nää meitin koirat.
Vielä tuosta rotumääritelmästä, että ei sitä täydellistä koiraa siis varmaan olekaan, ja silloin pari iltaa sitten, kun tätä omaa ihanaa Jerryä sylissä pitelin ja silittelin, niin ajattelin, että kyllä on ihana koira, joka ei toiseen vaihtais. Silloin muutaman kuukauden ikäisenä Jerry olisi voitu palauttaa tuon high toen takia, mutta se oli aivan mahdoton ajatus, ei todellakaan perheenjäsentä noin vain palauteta minnekään. TÄMÄ ON SITÄ RAKKAUTTA.
Tässä ajatuksia ihanasta omasta Jerryliinistä, Jertsystä, Silkkiturvasta, koirasta, joka osaa nauraa, kun oma ihminen tulee kotiin.
Toisena päivänä kirjoitan Roosasta, joka on minun oma prinsessani, joka on antanut niin paljon, mutta totta totisesti paljon se on myös vaatinutkin. Mutta koiran kanssa ne SUURET HETKET, ne on tullut kyllä Roosan kanssa koettua ja lisää niitä on tulossa.
Rocky on meidän ROKKIJÄTKÄ saman varsinaisessa merkityksessä, hän tuli, näki ja voitti. Rocky on semmoinen oman tiensä kulkija. Rohkea, reipas ja vähän rämäpää, pieni, säkä 36 cm :), mutta pippurinen. Osaa sitten kyllä, kun virta kerrassaan loppuu, niin tulla lähelle nukkumaan, mutta niin toimintaa on herra, että........ Niin varmasti ovat kaikki tuonikäiset koirulit. Tähän mennessä Rocky on rakastanut kaikkia kavereita, mitä kohdattu on, toivottavasti pysyy samanlaisena.
Eipä tässä nyt muuta tänä iltana.
Hups, nyt venähti vähän pitkäksi tää pohdinta .............................. :)